Olen mukana Lempeä hoiva -hankkeen loppuseminaarin minimessuilla 14.5.2025.

Tervetuloa juttelemaan! Suunnitellaan yhdessä toimiva arki!

Onnistuneen hoivasisustamisen avaimet

Julkaistu 22.5.2024

Hoivayksikkö on henkilöstön työpaikka ja iäkkäiden asukkaidensa koti, jonka heidän omaisensa usein valitsevat. Huolellisella suunnittelulla voimme ottaa huomioon kaikkien tarpeet: toimiva, kaunis ja kodikas ympäristö luo hyvinvointia. Paras hetki aloittaa sisustusprojekti on silloin, kun ensimmäistäkään viivaa ei ole vielä vedetty.

Muistiystävällisyys

Esteettömyys ei tarkoita vain tilaa pyörätuolille eikä turvallisuus pelkästään liukumatonta lattiaa ja palosuojattuja materiaaleja. Varsinkin ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä isoin asukasryhmä eivät näet ole iäkkäät liikuntaesteiset vaan muistisairaat, joiden oireiden kirjo on suuri.

Hoivakodin suunnittelussa sisustusta onkin ajateltava eri tavalla: pyritään toteuttamaan esteetön, turvallinen JA muistiystävällinen ympäristö, joka tukee asukkaiden itsenäisyyttä ja omanarvontuntoa.

Viisaasti valitut valot ja värit

Värien erotuskyky heikkenee iän karttuessa, ja muistisairauteen liittyvät hahmotushäiriöt tuovat lisähaasteita. Siksi hoivakodeissa on hyvä käyttää reippaasti värejä opastamaan, korostamaan tärkeitä elementtejä ja häivyttämään asioita, jotka on tarkoitettu esimerkiksi vain henkilökunnan käyttöön.

Pehmeä, murrettu värimaailma tuntuu miellyttävältä, mutta kirkkaitakaan sävyjä ei tarvitse kavahtaa. Tilan hahmottamisen kannalta on tärkeää huomioida, että värien tummuusasteiden välillä tulisi olla selkeä kontrasti. Oiva keino asian tarkistamiseen on ottaa tilasta valokuvia ja muuttaa ne mustavalkoisiksi. Erottuvatko seinät, kulmat, kalusteet?

Valon tarve kasvaa iän myötä. Toisaalta liian kirkkaat tai väärin suunnatut valot voivat häikäistä. Hyvin suunniteltu, silmille ystävällinen, vuorokausirytmiä imitoiva valaistus virkistää päivisin ja saattelee lempeästi iltaunille. Valo myös opastaa esimerkiksi yöllä kylpyhuoneeseen. Ja luonnonvalosta nauttivat kaikki.

Toimiva kalustus

Yhteistilojen ja asukkaiden huoneiden peruskalustuksen valinnan avainsanoja ovat esteettömyys, paloturvallisuus, puhdistettavuus ja asukkaiden omatoimisuuden tukeminen. Hyvät kalusteet helpottavat myös henkilökunnan työtä.

Kodikkuus ja kauneus

Tiukat toimivuus- ja turvallisuusvaatimukset eivät kuitenkaan tarkoita karuutta. Myös kauneus on tärkeää. Oma johtoajatukseni on suunnitella koteja, ei kodinomaisia laitoksia.

Ja koteja on monenlaisia! Asukkaiden juuret voivat olla esimerkiksi tukevasti kivikaupungin ruutukaavassa tai maaseudun mullassa. Tutun sielunmaiseman olisi hyvä kulkeutua hoivakotiin asti, ja siksi vertaisryhmäajattelu on yksi onnistumisen avaimista. Toinen on tulevilta asukkailta kysyminen. Se onnistuu työpajoissa. Vaikka sanat olisivat jo hukassa, muistisairas asukas kykenee ilmaisemaan mieltymyksensä väreihin, tunnelmiin ja tyyliin esittämieni erilaisten materiaalipankkien avulla.

Itse muistan muistaa myös sen, että hoivakotien asukkaiden aktiiviaikaan on osunut designin nousu. Siksi esimerkiksi vuosisadan alkupuolen muotokieli ei välttämättä resonoi heissä samalla tavalla kuin vaikkapa 1970-luvun muotoilun helmet.

Monien aistien helliminen

Olemme puhuneet paljon silminnähtävistä havainnoista. Äänimaailmakin on tärkeä. Akustiikaltaan lempeät, kaikumattomat tilat luovat rauhallisuutta ja auttavat hoivakodin asukkaita kuulemaan paremmin: esteetön kuunteluympäristö palvelee myös muistisairaita. Sisutustekstiilit, verhoista turvallisiin mattoihin, ovat hyviä hälyäänisieppareita.

Tuntoaisti säilyy yleensä muistisairaalla henkilöllä elämän loppuun saakka. Lempeä kosketus voi välittää lämpöä ja turvallisuutta muistisairaalle ja auttaa häntä tuntemaan olonsa rauhalliseksi ja hyväksytyksi. Siksi hoivaympäristöissä onkin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota tuntoaistin stimulointiin. Erilaiset pinnat ja tekstuurit voivat tarjota asukkaille mielihyvää ja lisätä heidän kokemustaan ympäristöstä.

Hajuaistin merkitys hoivaympäristöissä on jäänyt yleensä huomioimatta. Mutta entä jos ottaisimme huomioon miellyttävien tuoksujen voiman? Ne voisivat herättää muistoja, luoda positiivisia kokemuksia ja auttaa vähentämään ahdistusta.

Työn iloa tuottavat tilat

Hyvä suunnittelu tukee myös henkilökunnan työviihtyvyyttä ja -ergonomiaa. Toimivassa ja esteettisesti miellyttävässä ympäristössä on ilo tehdä töitä, ja ilo on yleensä tarttuvaa.

Koska työntekijät ovat arjen toimien parhaita asiantuntijoita, heidän mielipiteensä esimerkiksi toimintojen asettelusta tiloihin ovat ennakkotyöpajoissa todella arvokkaita. Sisustushanketta olisikin hienoa päästä pohtimaan pintaa syvemmältä yhdessä rakentajan ja arkkitehdin kanssa ennen kuin yhtään viivaa on vedetty, ja käyttäjien kanssa pian piirtokynään tarttumisen jälkeen.

Vesteran ja Salon Kotisataman kanssa toteutettu hoivakodin sisustussuunnittelu oli tosi mukava projekti. Rakennuttaja oli avoin pohjaratkaisumuutoksille, ja henkilöstölle oli sydämen asia, että talosta tuli koti.

Wilhelmiina Tenhola – ympäristö, joka kannustaa toimimaan ja edistää yhteisöllisyyttä

Julkaistu 6.11.2023

Blogin kirjoittaja Tuija Salmi on sisustussuunnittelija ja erikoistunut muistisairaiden ympäristöjen suunnitteluun. Hän on toiminut Miina Sillanpään -säätiönkonsernin uuden palvelu- ja hoivakodin yksikön Wilhelmiina Tenholan sisustussuunnittelijana.

Sisustus voi parhaimmillaan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja mielialaan positiivisesti. Erityisesti muistisairaille henkilöille ympäristöllä on valtava merkitys. Kun sain tilaisuuden toimia Wilhelmiina Tenholan muistisairaille hoivaa tarjoavan muistikodin ja yhteisöllisen asumisen tilojen sisustussuunnittelijana ja projektin toteuttajana, minulle oli selvää, että tämä oli ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ikääntyvien asukkaiden elämään.

Sisustusprojektiin osallistuivat vahvasti Wilhelmiina Palveluiden henkilökunta hoivahenkilöstöstä ylimpään johtoon. Kaiken suunnittelun keskiössä olivat asukkaat. Heitä suunnitteluvaiheessa edustivat vertaisryhmänä Wilhelmiina Taavetin asukkaat. Toteutimme suunnittelussa MuistiMontessori-ideologiaa, joka korostaa yksilöllisyyttä, osallistumista ja itsemääräämisoikeutta.

Asukkaiden osallistuminen suunnitteluun

Vertaisryhmänä toimineille Wilhelmiina Taavetin asukkaille pidin kaksi työpajaa; toisen yhteisöllisen asumisen asukkaista ja toisen muistikodin asukkaista koostuneelle ryhmälle. Työpajoissa osallistujat saivat ilmaista omia toiveitaan ja ajatuksiaan tulevasta sisustuksesta erilaisten kuva- ja materiaalivalintojen avulla sekä sanallisesti. Työpajoihin osallistui myös hoivahenkilöstöä, jotka paitsi avustivat asukkaita, myös itse osallistuivat työpajaan. Kuuntelin herkällä korvalla, mitkä värit, materiaalit ja kalusteet tuntuivat osallistujista mieluisilta. Ideoita ja ajatuksia syntyi myös heidän kokemuksistaan, kuten asuinpaikoista, ammateista, matkakohteista ja harrastuksista. Työpajojen tuloksena syntyi "sisustuksen suuntaviivat" -esitys, joka toimi punaisena lankana sisustusta suunnitellessani. Tavoitteena oli luoda ympäristö, joka tuntuu oikealta kodilta, ei kodinomaiselta laitokselta.

Asukkaat keskiössä

Asukkaat olivat suunnittelun keskiössä, mutta hyvin tärkeää oli kuunnella myös hoivahenkilöstöä. Hyvä ympäristö vapauttaa aikaa hoitajilta asukkaiden kuntouttaviin kohtaamisiin ja lisää yhteisöllisyyttä. Jotta tilat vastaisivat heidän tarpeitaan ja tukisivat työn sujuvuutta, osallistuin heidän kanssaan Lean-työpajaan. Lean-menetelmä auttoi tunnistamaan tehokkuuden esteitä ja tekemään hoivatyöstä sujuvampaa ja laadukkaampaa.

Hoitajien kanssa käytyjen "toiminnallisuus" -keskustelujen lisäksi, he antoivat arvokkaita ideoita ja näkökulmia sisustussuunnitteluun asukkaiden näkökulmasta. He tiesivät, mitkä ovat asukkaiden tarpeet ja miten tilojen tulisi toimia heidän hyväkseen. He olivat avoimia uusille ideoille ja halukkaita kokeilemaan rohkeasti uusia ratkaisuja.

Muistikodin suunnittelu

Hoiva- ja yhteisöllisen asumisen yksiköissä hoivahenkilöstön asenne asukkaita kohtaan on ensisijaisen tärkeä. Oikein suunnitelluilla tiloilla kannustetaan ja rohkaistaan asukkaita mahdollisimman itsenäiseen toimintaan, samalla tukien hoivahenkilöstön työtä. Hoivakodin tulee olla paikka, joka tarjoaa turvallisuutta, mutta myös tukee asukkaiden itsemääräämisoikeutta ja yksilöllisiä tarpeita. Kun Wilhelmiina Tenholaa suunniteltiin, keskeisenä tavoitteena oli tehdä siitä paikka, jossa asukkaat voivat säilyttää mahdollisimman paljon itsemääräämisoikeuttaan ja osallistua päivittäisiin toimintoihin. Jokaisen asukkaan ainutlaatuisia tarpeita ja kykyjä kunnioitettiin. Esteettömyys toimi suunnittelun perustana varmistaen, että tilat ovat saavutettavissa ja turvallisia kaikille asukkaille.

Värien, valaistuksen ja tilan esteettisyyden huomioiminen oli olennainen osa suunnittelua, ottaen huomioon tilojen arkkitehtuurin. Värien valinnalla ja erityisesti värien välisillä tummuuskontrasteilla oli merkittävä vaikutus muistisairaiden ympäristön hahmottamiseen. MuistiMontessori-periaatteiden mukaisesti tavaroita, joita asukkaiden toivotaan käyttävän, aseteltiin avohyllyille, jotta ne olisivat helposti saatavilla. Kaappiratkaisut suunniteltiin osittain ilman ovia ja lisäksi varmistettiin, että kaapin tausta ja hyllyjen reunat ovat eri tummuusasteilta. Tämä mahdollisti sen, että henkilöt, joilla oli hahmottamisongelmia, pystyivät hahmottamaan kalusteen paremmin.

Asukkaiden osallistuminen päivittäisiin toimintoihin oli yksi MuistiMontessori-ideologian perusperiaatteista. Tilojen suunnittelussa varmistettiin, että ne tukivat ja mahdollistivat asukkaiden osallistumisen esimerkiksi pöydän kattaukseen ja pyykkien viikkaukseen. Tenholan asukkaat muodostivat yhteisön, jossa jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä. Tavoitteena oli luoda rauhallinen ja houkutteleva ympäristö, joka auttaisi asukkaita tuntemaan olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi.

Wilhelmiinan hoivahenkilöstö – ammattilaiset suurella sydämellä

Yksi Wilhelmiina Tenholan sisustusprojektin suurimmista ilonlähteistä oli ehdottomasti hoivahenkilöstö. Heillä on asukkaita kunnioittava ja iloinen asenne omaan työhönsä, ja he tekevät työtään suurella sydämellä. Hoitohenkilökunta ei ole vain hoivaajia, vaan myös ystäviä, tukijoita ja ilon tuojia asukkaille. He tuntevat asukkaat läpikotaisin, tietävät heidän mieltymyksensä, harrastuksensa ja tarpeensa. Heidän ammattitaitonsa ja omistautumisensa ovat vertaansa vailla, ja heidän kanssaan oli ilo suunnitella ja toteuttaa sisustusprojekti, joka lopulta muuttui ainutlaatuiseksi Wilhelmiina Tenholaksi.

Wilhelmiina Tenholan sisustusprojekti oli paitsi sisätilojen muokkaamista myös yhteisön rakentamista ja yhteisön arvojen vahvistamista.

Wilhelmiina Tenholan sisustusprojekti ei ollut pelkkää suunnittelua ja toteutusta, vaan se oli myös matka asukkaiden toiminnallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Jokainen asukas on ainutlaatuinen ja ansaitsee elää omanäköistään täyttä elämää. Minulle oli upea, palkitseva kohtaaminen muistikodin asukkaan, työuransa sisustusarkkitehtinä toimineen Jussin kanssa. Kun Tenholan johtaja, Hanna esitteli minut hänelle tilojen sisustajana, hän katsoi minua silmiin ja sanoi: "Onnittelut!". Hän kuvaili niin kauniisti tilaa, jossa olimme, että se lämmittää edelleen sydäntäni. Tämän projektin suurin iloni ja palkintoni onkin ollut asukkaiden ja hoivahenkilöstön tyytyväisyys ja ihana palaute sisustuksesta.

Tärkeintä minulle tässä projektissa oli tietoisuus siitä, että hyvä ympäristö voi parantaa merkittävästi muistisairaiden asukkaiden elämänlaatua. Tenholan asukkaat voivat elää täysipainoista elämää, kun ympäristö tukee heidän mahdollisimman itsenäistä selviytymistä ja kun muistisairaiden ympärillä on henkilöitä, jotka tukevat ja kannustavat heitä.

28.2.2023

Kehitysvammatuki 57 ry:n Hetkittäin-hankkeen tavoitteena on lisätä ikääntyneiden ja muistisairaiden kehitysvammaisten ihmisten hyvinvointia.

Hetkittäin-hanke järjestää ikääntyneiden kehitysvammaisten ihmisten kotiyhteisössä työskenteleville ammattilaisille valmennusta, joka sisältää tietoa mm. muistisairauksista, aivoterveydestä ja aistityön merkityksestä muistisairauksien ehkäisemisessä. 

Minä saan "osallistua" koulutukseen videolla, jossa kerron muistiystävällisestä kodista.

Kiitos, kun pääsin mukaan tähän tärkeään työhön @Maija Rimpiläinen ja @Mari Salovaara!

18.5.2022

https://open.spotify.com/episode/44ACIfejLcFoDc1NRSv5h3?si=5f50db6b68af4334

 Muistiystävällinen koti 

- Senioripuhetta-podcast

 Senioripuhetta on Iida Kujanpään pitämä podcast, jossa keskustellaan monipuolisesti ja positiivisesti seniorien elämään ja arkeen liittyvistä asioista. 

.www.ilostu.fi 

https://www.instagram.com/ilostuoy/ https://www.facebook.com/ilostuoy/

Muistiystävällisyys on tilasuunnittelija Tuija Salmen valttikortti

Blogi 7.10.2019

- Sisustus täytyy miettiä kokonaan erilaisesta näkökulmasta kuin normaalin toimintakyvyn omaavien ympäristön kanssa, linjaa Tuija Salmi. Salmella on takanaan pitkä työura erilaisten koti- ja julkisten tilojen sisustusprojektien parissa. Erään kalustesarjan testaaminen hoivakodissa kuitenkin avasi Tuijan silmät.

- Ymmärsin, että oikein suunniteltu ympäristö tukee ja kannustaa muistisairasta ihmisen toimimaan mahdollisimman itsenäisesti.

Tuija kertoo hyvän palautteen kannustaneen häntä perehtymään asiaan vieläkin syvemmälle ja kuvaa prosessia jonkin sortin hurahdukseksi. Samalla jo aiemmin rakas työ sai uuden merkityksellisen ulottuvuuden.

Työnsä kautta Tuija on innostunut myös muunlaisesta muistityöstä. Lisäpotkua asiantuntemukseen tuli myös omakohtaisen kokemuksen kautta, kun hänen äitinsä sai Alzheimerin tauti -diagnoosin.

Muistikummitoiminnasta Salmi kuuli osallistuessaan Pikkuparlamentissa järjestettyyn Muistiparlamenttiin. Muistikummituokion hän kävi webinaarina, jota hän kuvaa ytimekkääksi tietopaketiksi muistisairaudesta ja muistisairaan ihmisen kohtaamisesta.

Ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen ovat vahvasti läsnä myös Tuijan työssä. Uuden tilan suunnittelu lähtee aina liikkeelle asiakkaan tarpeiden ja toiveiden kuuntelemista. Myös toimintakykyään menettänyt ihminen pystyy yleensä ilmaisemaan omia mieltymyksiään. Hoivakotien suunnittelussa kuunnellaan sekä hoitajia, asukkaita että omaisia. Sisustusprojektien lisäksi Salmi konsultoi ja kouluttaa alan yrityksiä siitä, miten esteettömyys ja muistiystävällisyys otetaan huomioon tuotteissa ja palveluissa.

- Muutostyöt kannattaa tehdä mahdollisimman pian, kun muistisairausdiagnoosi on saatu, vaikka toimintakyky ei sitä vielä vaatisikaan. Sairauden alkuvaiheessa muistisairas ihminen pystyy vielä omaksumaan uusia toimintatapoja ja oppii käyttämään muistia avustavia apuvälineitä ja turvalaitteita, muistuttaa Salmi.

Tuijan tärkeimmät vinkit muistiystävällisen tilan rakentamiseksi:

1. Selkeytä koti ja ympäristö siivoamalla ja poistamalla tavarat, joita et tarvitse ja käytä. Tee tilaa esteettömälle liikkumiselle. Järjestä tavarat, joita käytät päivittäin helposti käden ulottuville oleville omille paikoille.

2. Opettele kirjoittamaan muistuttavat asiat ylös. Varaa paikka kalenterille, johon laitat ylös menot, puhelinsoitot, laskujen eräpäivät yms. Hommaa valkotaulu eteiseen, josta voit tarkistaa vaihtuvat muistuttavat asiat: "Käy apteekissa", "Pyykit ovat kuivumassa kuivaushuoneessa" yms.

3. Tarkista paloturvallisuus ja tee tarvittavat muutokset: Onko palovaroittimia tarpeeksi ja ovatko ne toimivia, onko löylyhuoneeseen kerääntynyt tavaroita eli siitä on tullut varasto? Jos näin on, tyhjennä se tavaroista tai ota kiukaan sulakkeet pois. Hanki liesivahti. Päivitä verhosi ja valitse niihin paloturvalliset kankaat.

4. Mieti yhdessä läheisiesi kanssa mitkä teknologiset ratkaisut auttaisivat sinua ja toisivat mielenrauhaa läheisillesi. Lääkeannostelija/-muistutin, vuorokausikalenteri, avaimenperänä kulkeva paikannin, liiketunnistimet, joista läheisesi näkee, että päiväsi on käynnistynyt normaalisti jne.

5. Tarkista ovatko sänkysi ja lempinojatuolisi sellaisia, joista pääset omatoimisesti mukavasti ylös. Sängystä ylösnousemista helpottaa tukikaide ja se, jos sängyn päätyä voi nostaa moottorin avulla. Lempinojatuoliin istumista ja siitä nousua helpottaa, jos istuinkorkeus on juuri sinulle sopiva, istuimen pehmeys on hieman normaalia jämäkämpi, siinä on tukevat käsinojat, istuimen kulma on hieman loivempi ja tuolin etujalkojen välissä on tyhjää tilaa, niin että saat jalkasi hieman tuolin alle.

Kirjoittaja:

Jonna Lång
tiedottaja
puh. 050 524 2190
jonna.lang@muistiliitto.fi
Hankkeiden viestintä.

MUISTI-iltapäivä 

keskiviikkona 18.9. klo 14-17 Koskikotikeskuksessa, Rongankatu 8

klo 14-14.30 Muistiluento                                                  Marianne Myllymaa, muistiasiantuntija  Nääsville ry

klo 14.45-15.15 Miten kerron lapselle isovanhemman muistisairaudesta?                                               Muistimummo Elina Westergrèn-Erkkilä

klo 15.30-16 Muistiystävällinen koti              hoivasisustamisen asiantuntija Tuija Salmi

Tervetuloa!

Muistisairaus ja kotona asuminen

Koti on asumispaikka, turvallisuuden, muistojen, identiteetin ja hyvän olon tyyssija. Kodissa saa olla oma itsensä, rentoutua ja toimia kuten itse tahtoo ja pystyy - vaikka sitten aiempaa hitaammin tai heikommin. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan sairauksia, jotka aiheuttavat liikkumisen vaikeutumista, hahmottamiskyvyn, kuulon ja näön heikkenemistä sekä kognitiivisten taitojen vähenemistä. Muistisairaus on yksi yleisimmistä ikääntymisen myötä ilmenevistä sairauksista. Sairastumisen jälkeen suurin osa muistisairaista haluaa asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. Esteetön, muistiystävällinen koti luo parhaat edellytykset itsenäiselle asumiselle.

Muistisairaan itsenäinen asuminen

Tieto muistisairaudesta pysäyttää sairastuneen henkilön itsensä lisäksi koko lähipiirin. Muistisairas henkilö voi sairauden edettyäkin yhä tehdä paljon asioita itse, joko itsenäisesti tai autettuna. Tottumusten mukainen kotona touhuaminen ja omin käsin tekeminen onkin parasta mahdollista kuntoutusta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tehdään koti esteettömäksi ja muistiystävälliseksi, sitä paremmat edellytykset muistisairaalla on selvitä itsenäisesti kotona.

Muutoksilla lisää kotiaikaa

Muistisairaan kodin muutostyöt kannattaa tehdä lempeästi, mukaillen mahdollisimman paljon vanhaa. Uusi nojatuoli, josta on helpompi nousta, sijoitetaan tutulle paikalle. Säilyttämällä vanhaa ja lisäämällä uutta, avustavaa, voimme tukea muistisairaan oman kodin omistajuutta. Liikkumisen vaikeutuessa kodissa tapahtuvia toimintoja kannattaa tiivistää pienemmälle alueelle ja tehdä tilaa liikkumista helpottaville apuvälineille. Tilojen muunneltavuus asukkaan kunnon heikkenemisen mukaan lisää aikaa asua kotihoidossa.

Muistisairaan pärjäämisessä auttavat tekniset apuvälineet lisäävät turvallisuutta ja antavat läheisille mielenrauhaa ja varmuutta. Tällaisia laitteita ovat mm. liesivahti, kalenteri, joka ilmoittaa myös vuorokaudenajan, lääkeannostelija, paikannuslaite, joka toimii myös ulkona liikuttaessa, web-kamerayhteys läheisiin, liiketunnistimet, jotka lähettävät hälytyksen läheisille poikkeaman sattuessa. Avustavat laitteet kannattaa ottaa rohkeasti käyttöön ja hyödyntää niiden tarjoama apu.

Esteettömyys on toimimisen helppoutta ja turvallisuutta

Jo keski-iässä meidän kaikkien kannattaisi pysähtyä miettimään asumisolojamme kauaskantoisesti. Ja varsinkin, jos suunnitteilla on remontti tai uuden asunnon etsintä. Onko kodissa liikkumista haittaavia kynnyksiä, ovatko oviaukot tarpeeksi leveitä mahdollisia apuvälineitä ajatellen, tarvitaanko tukikaiteita, onko sisäänkäynti esteetön, onko hissiä. Esteettömyys on toimimisen helppoutta ja turvallisuutta jo silloin, kun olemme vielä hyvässä kunnossa.

Kuulemisen ja näkemisen esteettömyys

Kiiltävät pinnat vaikeuttavat muistisairaan tilan hahmottamista. Lattiamateriaaleiksi kannattaakin valita mattapintaisia ja liukumattomia materiaaleja. Yhtenäinen yksivärinen lattia on muistisairaalle turvallisen tuntuinen ja rohkaisee liikkumaan, kun siinä ei ole häiritseviä kuvioita tai rajapintoja.

Tapettien ja verhojen suuret, voimakkaat kuvioinnit muistisairas henkilö voi kokea voimakkaasti vääristävinä ja hämmennystä aiheuttavina. Minkälaisia tuntemuksia kuosit herättävät, vaihtelee yksilöllisesti ja täysin "vedenpitävää" ohjetta ei tähän voi antaa. Muutamia vinkkejä kuitenkin kannattaa ottaa huomioon kuoseja valittaessa. Suositeltavia ovat rauhalliset, tasapainoiset kuosit, joista syntyy pintamainen vaikutelma sekä kasvi- ja kukkakuosit, jotka ovat luonnollisen oloisia. Yksiväriset, valoisat pinnat ovat myös turvallisia vaihtoehtoja. Myös äänimaailma vaikuttaa fyysisen ympäristön toimivuuteen. Kuulemisen osalta se on mm. tilan kaikumattomuutta, hyvää akustiikkaa ja hälyäänien minimointia.

Ihana valo ja värien voima

Valo ja näkeminen kulkevat käsi kädessä. Luonnon valo on parasta ja sen määrä kannattaakin hyödyntää varmistamalla, että valoa ikkunoista pääsee sisään mahdollisimman paljon. Luonnollinen valonmäärän vaihtelu ylläpitää ihmisten vuorokausirytmiä. Suomessa pitkä pimeä aika selätetään säädettävillä keinovaloratkaisuilla. Valon tarve kasvaa meillä jokaisella ikääntymisen myötä.

Valon aisapari on väri. Näkökyvyn heikentyessä seinän väristä poikkeavat ovet ja ovenkarmit opastavat kulkuaukon löytämisessä. Kulmat erottuvat, kun kohtaavissa seinissä on sävyeroa. Värien kontrastit helpottavat tilan hahmottamista. Hyvä keino testata tilan erottuvuutta on ottaa siitä valokuva, muuttaa se mustavalkoiseksi ja katsoa miten eri pinnat ja muodot siinä erottuvat.

Itsenäistä elämää omassa kodissa

Oikein suunnitelulla ympäristöllä autamme muistisairaan itsenäistä selviytymistä kotona mahdollisimman pitkään. Samalla rohkaisemme omatoimisuuteen, vahvistamme hänen itsetuntoaan ja annamme eväitä oman elämän hallinnan jatkuvuuteen. Elämän merkityksellisyys säilyy hoidettaessa jokapäiväisiä puuhia ja pidettäessä yhteyttä perheeseen ja tuttaviin.

Kun kotona ei enää pärjää, edessä on muutto hoivakotiin, jossa tilaratkaisuja on yleensä jo mietitty: tilat ovat loogisessa järjestyksessä ja esteettömyys, värit, opastaminen ja muut tärkeät asiat on otettu huomioon. Hoivakoti on aluksi vieras paikka, mutta siitä tulee asukkaalle oikea, pysyvä koti, ei vain kodinomainen laitos.

Esteettömyys liittyy myös aisteihin

Esteettömyys on paljon muutakin kuin vain sitä, että pääsee vaivatta kulkemaan pyörätuolilla. Tilaa liikkumiseen tulee tietysti olla, ja esimerkiksi leveät oviaukot on tehty hoivakotiin jo rakennusvaiheessa. Esteettömyys liittyy myös näkö- ja kuuloaisteihin.

Muistisairauteen liittyy usein hahmottamiskyvyn heikkeneminen, minkä vuoksi valaistuksella on valtavan suuri merkitys. Valosuunnittelu ja tekniset ratkaisut tulee ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa. Keinovaloilla voidaan pitää päivärytmiä yllä ja verhoilla pimentää huonetta valoisina kesäöinä. Ilman säännöllistä päivärytmiä muistisairaan elämä menee helposti pötköksi, jossa nukutaan ja valvotaan parin tunnin pätkissä. Oikeanlainen valaistus auttaa päivärytmin ylläpitämisessä.

Valo on kutsuva asia, jolla voi ohjata asukkaita tiettyihin kulkusuuntiin. Valopolulla voi opastaa asukkaan esimerkiksi omaan huoneeseen. Valaistus ei saa olla suoraa valoa, se ei saa häikäistä eikä vaihdella äkillisesti. Automaattisesti syttyvät valot eivät välttämättä ole hyviä, koska ne saattavat säikäyttää. Käytävillä kannattaa olla aina valot, päivällä kirkkaammat, yöllä himmeämmät.

Iän myötä monilla heikkenee kuulo, mutta joillain muistisairailla esiintyy äänille herkistymistä, jolloin äänet kuuluvat kovempana. Tiloissa tulee pitää huolta hyvästä akustiikasta ja vähentää kaikumista. Hälyääniä voi minimoida siirtämällä tv ja radio eri tiloihin. Myös arkeen kuuluvia kolinoita kannattaa vaimentaa: tuolien jalkoihin laitetaan pehmusteet tai "huopatassut" ja pöytäliinan alle pehmuste vaimentamaan astioiden kilinää. Päiväkodeissa käytettäviä akustiikkapinnoitteisia pöytiä voi käyttää myös hoivakodeissa.

Selkeyttä väreillä

Värit helpottavat isojen tilojen hahmottamista. Käytävien ja huoneiden kulmat voidaan toteuttaa eri väreillä, jotta ne havaitaan helpommin. Kalusteissa esimerkiksi nojatuolin istuin verhoillaan eri värillä kuin selkänoja. Oleellista ei itse asiassa kuitenkaan ole vain väri, vaan värin valööri eli tummuusaste: kuinka paljon värissä on valkoista. Näin ollen saman valöörin omaavat vihreän ja punaisen sävyt eivät välttämättä muistisairaan silmiin erotu toisistaan yhtä selvästi kuin vaikkapa punaisen eri sävyt, joissa on eri tummuusaste ja näin ollen enemmän kontrastia.

Hyvä keino tutkia, onko tilassa tarpeeksi kontrastia, on ottaa valokuva, tehdä siitä mustavalkoinen ja katsoa, erottuvatko pinnat, huonekalut ja muut esineet toisistaan. Mustavalkokuva paljastaa, jos saman valöörin omaavat värit sulautuvat toisiinsa, vaikka olisivatkin omaan silmään selkeästi eri väriset.

Väreillä voi piilottaa tai tuoda esiin asioita. Jos halutaan ohjata asukas johonkin tiettyyn tilaan, esimerkiksi tv-huoneeseen, ovi tuodaan värien avulla näkyväksi maalaamalla karmit ja ovi seinästä poikkeavilla väreillä. Jos halutaan "piilottaa" jokin asia, esimerkiksi lääkehuoneen ovi, ettei sitä turhaan yritettäisi käydä avaamassa, tehdään ovesta seinän kanssa samanvärinen. Ruokailussa pöydän pinnan väristä poikkeavat astiat helpottavat ruokailuvälineiden hahmottamista. Yksinkertaisilla valinnoilla arjesta tulee sujuvampaa.

Värit vaikuttavat ihmiseen monella tavalla, esimerkiksi piristävästi. Asukkaan lempivärit tulisi ottaa tämän omassa huoneessa huomioon. Vaatimukset monotonisen tyylikkäistä sisustuksen värimaailmoista voi unohtaa ja ajatella sen sijaan muistisairaan maailmaa. Värienkäyttö saa olla voimakastakin, sillä värit eivät muistisairaan silmiin näytä niin kirkkailta kuin tervein silmin. Sairaus vaikuttaa värien havainnointiin siten, että ensimmäisenä muistisairaan maailmasta katoaa sininen, ja pisimpään pysyvät punainen, keltainen ja oranssi.

Kannusta tekemiseen

Muistisairaita tulee kannustaa aktiivisuuteen. Hoivakodin asukkaat pysyvät tekemisessä kiinni, kun luodaan puuhasteluun sopivia tekemispaikkoja. Puuhat valitaan asukaskunnan mukaan: sihteerinä aikaisemmin työskennelleelle voi tarjota kirjoituskoneen naputeltavaksi, mekaanikolle moottorin "korjattavaksi". Henkilökunnan aika riittää paremmin asukkaiden kuntoa ylläpitäviin toimiin, kun asukkaat puuhailevat ja liikkuvat omatoimisesti paikasta toiseen. Hyvin suunnitellulla ympäristöllä voi näin tukea ja helpottaa hyvää hoitotyötä.

Sisätilojen lisäksi myös ulkotilat pitää ottaa huomioon. Pihalla voi nauttia luonnonvalosta ja ulkoilusta. Parhaimmillaan piha suunnitellaan niin, että kulku ulos ja sisään on vapaa. Koska kyseessä on asukkaiden koti, tehdään piha kivaksi sijoittamalla sinne mukavia istumapaikkoja ja mahdollisuuksia puuhailuun. Sopivalla korkeudella olevissa istutustasoissa voi kasvattaa yrttejä ja kukkia, marjapensaista saa poimia marjoja. Näin asukkailla on mahdollisuus tehdä samoja asioita kuin entisessä kotipihassaan. Kiehtovana tavoitteena pidän ajatusta, jossa pihoilla voitaisiin välttää näkyviä aitoja ja tehdä kaikki esteet ja seinämät "tarpeellisiksi" ja luonnollisen näköisiksi. Seinämillä olisi aina joku muukin funktio kuin kulkemisen estäminen: ne voisivat olla kukkapengermiä, yrttilaatikoita aitojen vieressä tai kallioita muistuttavia kiviseinämiä.

Asukkaat mukaan tilasuunnitteluun

Teen itse tilasuunnittelua julkisiin tiloihin ja hoivakoteihin. Jos hoivakodin tulevat asukkaat tiedetään jo etukäteen, otan heidät mielelläni mukaan työpajaan, johon osallistuu myös henkilökuntaa ja omaisia. Asukkaiden toiveita kysellään, jotta he voisivat itse vaikuttaa asumiseensa: mitä he toivovat tulevilta tiloilta, mitä he haluavat tehdä, mitä he ovat aikaisemmin mielellään tehneet. Asukkaat kertovat ajatuksistaan ja jos verbaalinen ilmaisu ei enää suju, niin työpajassa käytetään muita keinoja, kuten kuvia ja materiaaleja, joista pyydetään valitsemaan mieluisin tai sopivin. Työpajamenetelmästä olen saanut hyvää palautetta ja hyviä tuloksia.

Työpajan perusteella koostan perusajatuksen, josta varsinainen suunnittelu lähtee liikkeelle. Ajatusta käydään läpi työryhmässä, jossa on mukana myös hoivakodin hoitohenkilökuntaa ja taloudesta vastaava henkilö. Henkilökunnan tietämys ja ajatukset tilojen toimivuudesta ovat suunnittelussa ensiarvoisen tärkeitä.

Asukkaan oman huoneen sisustus on yleensä asukkaan ja hänen omaistensa vastuulla. Tavoitteena on asukkaansa näköinen huone, jonne voi tuoda omia esineitä, valokuvia rakkaista ihmisistä, tauluja ja muita mieleisiä asioita. Tämä helpottaa kotiutumista ja tekee tilasta oman. Talon puolesta tulee yleensä yöpöytä ja sairaalasänky, joka helpottaa henkilökunnan työtä, mutta kaiken muun voi tuoda itse.

Jos haluat lukea muistiystävällisen ympäristön suunnittelusta ja muotoilusta lisää, tervetuloa tutustumaan nettisivuihini, josta voit tilata aiheesta tietokirjan Yötaivaan toivo.

OttoFanny valmistui

Ja asukkaat pääsivät kotiin

Elämää muistisairaan kotiin

Salli Saastamoinen 9.8.2017  

Tamperelainen sisustussuunnittelija Tuija Salmi on erikoistunut muistisairaiden ympäristöjen sisustussuunnitteluun. Hän on alan ensimmäisiä uranuurtajia, ja erikoistunut sisustamaan hoivakoteja muistisairaan asukkaan näkökulmasta.

- Vastaavaa henkilöä ei ole tullut vastaan, mutta varmasti heitä on. He ovat perehtyneet hoivakotien sisustukseen käytännön kautta.

Tuija Salmi on kirjoittanut yhdessä muistiasiantuntija Taina Semin kanssa kirjan Yötaivaan toivo. Kirja on tarkoitettu kaikille, joilla on muistisairas lähipiirissä. Kirja ei opasta pistämään tuolia tähän ja sohvaa tuohon, vaan sukeltamaan muistisairaan ajatusmaailmaan ja katsomaan asioita yksilön näkökulmasta.

- Sisustus on muistisairaalle tärkeä asia, sillä oikeanlaisella sisustuksella pystytään kannustamaan ja edesauttamaan hänen itsenäistä selviytymistä mahdollisimman pitkään.

Pienet herneet nenään

Tuija Salmi sanoo, että on suurta rakkautta ja huolenpitoa, jos huomaa läheisessään tai tuttavassaan muutoksen, sanoa se silläkin uhalla, että kyseinen henkilö vetää pienet herneet nenään.

- Kun muistisairaus tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, pystytään sen etenemistä pitkittämään. Tulevaan kannattaa varautua heti kun sairaus on todettu. Henkilö on silloin vielä hyvässä kunnossa ja pystyy omaksumaan uusia asioita ja rutiineja. Koti kannattaa käydä läpi paitsi esteettömyyden ja turvallisuuden, myös värikontrastien kannalta.

Kontrastit ovat tärkeitä muistisairaalle, koska ne auttavat hahmottamaan esineitä ja asioita. Esimerkiksi valkoinen tuoli harmaanvalkealla matolla ei ole hyvä vaihtoehto.

- Hyvä vinkki kontrastien löytämiseksi on ottaa kodista valokuvia ja muuttaa ne mustavalkoisiksi ja katsoa, miten kontrastit näkyvät.

Muistisairaan liikkuminen vaikeutuu, joten myös tavaraa saatetaan joutua karsimaan, että kotiin saadaan enemmän tilaa.

- Tavaroiden sijoittamista kannattaa myös miettiä, ettei jäisi vaaranpaikkoja, sillä myös muistisairaan hahmottamiskyky ja tasapaino heikkenevät.

Tuija Salmi painottaa, että apuvälineisiin kannattaa satsata, koska ne edesauttavat itsenäistä elämää ja pidentävät kotona pärjäämistä. Myös sänky ja tuolit kannattaa tarkistaa, että ne ovat mitoituksiltaan oikeanlaiset.

- Kaikki me varmasti haluamme asua mahdollisimman pitkään kotona. Jokainen meistä haluaa olla myös hyödyllinen ja tärkeä jossakin. Se voi olla sitä, että pystyn huolehtimaan itsestäni.

Työ alkaa haastattelulla

Jos Tuija Salmi lähtisi sisustamaan vieraan muistisairaan kotia, aloittaisi hän sen haastattelemalla häntä. Jokaisessa tapauksessa on tärkeintä, että henkilö itse on mukana kotinsa suunnittelussa.

- Tutustuisin siihen ihmiseen. Teen niin hoivakodeissakin ennen kuin alan tehdä minkäänlaista sisustussuunnitelmaa. Pidän myös työpajoja, joihin asukkaat ja henkilökunta osallistuvat. Myös omaiset olisivat niihin toivottuja.

- Lempikuvat on tärkeä sisustuselementti muistisairaan kodissa. - Sen voi kiinnittää myös muistisairaan asukkaan huoneenoveen tunnisteeksi, Tuija Salmi sanoo.

Kuva: Salli Saastamoinen / Suur-Tampere.

Tuija Salmi käyttää työssään kehittämiään metodeja, joilla hän saa "kaivetuksi" asioita ja värimaailmaa, mitkä kullekin asukkaalle ovat tärkeitä.

Tuija Salmi suosittelee, että asukkaan huoneeseen hoivakodissa tuotaisiin aina jotain hänen omasta kodistaan.

- Ja ehdottomasti myös valokuvia. Näin digitaalisena aikana voi hankkia valokuvakehyksen, jossa kuvat vaihtuvat.

Kodin väritys, ollaanpa omassa kodissa tai hoivakodissa, täytyy suunnitella niin, että henkilö hahmottaa mutkat ja kulmat.

- Väreillä ja valoilla voi opastaa ja kannustaa, tästä voit mennä. Jos on jokin tärkeä paikka, esimerkiksi wc, huoneen oven täytyy selkeästi erottua seinästä. Valkoinen ovi valkoisella seinällä tai vihreä ovi vihreällä seinällä ei erotu.

Valon suuri merkitys

Valaistus on yhtä tärkeä muistisairaan kodissa kuin esteettömyys ja värien kontrastit.

- Luonnonvalo ja sen rytmi ovat tärkeitä. Se auttaa muistisairaita, niin kuin meitä kaikkia, pitämään kiinni luonnollisesta päivärytmistä. Ikkunoita ei tule peittää kokonaan verhoilla, toki aurinkosuoja täytyy olla, ettei häikäisty. Ikkunoiden ääreen tulisi rakentaa istumapaikkoja, että voi katsella ulos.

Tuija Salmi tietää, että valaistus on haasteellinen Suomessa, koska talvet ovat melkoisen pimeitä ja kesät melkoisen valoisia.

- Päivärytmi pystytään säätämään keinovaloilla niin, että kun aurinko aamulla sarastaa, valot kirkastuvat, ovat päivällä kirkkaimmillaan ja himmenevät pikkuhiljaa iltaa kohti. Yöllä tulisi olla kulkuvalo tai automatiikka, joka syttyy lempeästi, ei salamamaisesti pelästyttäen.

Ja ulos pitäisi päästä.

- Pihapiiriin voi rakentaa mukavia istumapaikkoja ja mahdollisesti jotain tekemistä, esimerkiksi kukkapenkkejä ja istutuslavoja sellaiselle korkeudelle, että niitä pystyy hoitamaan heikentyneellä liikuntakyvylläkin.

Työlle selkeä tarve

Tuija Salmi erikoistui muistisairaiden ympäristön sisustamiseen sisustustekstiilien kautta.

- Olin Finlaysonilla projektiyksikön johtajana. Julkinen sektori oli yksi selkeä asiakassekmentti työssäni.

Finlaysonilta hän päätyi huonekalutehtaalle kehittämään projektimyyntiä ja koko projektimallistoa.

- Aloimme kehittää vanhuksille ja senioreille sopivia kalusteita. Kouluttauduin silloin esteettömyyskartoittajaksi päästäkseni paremmin sisälle tähän maailmaan. Ymmärsin, että tämä on paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin päästä pyörätuolilla tai rollaattorilla kulkemaan. Tämä on näkemistä, kuulemista ja tuntemista.

Huonekalutehtaan projektit liittyivät pitkälti hoivakoteihin.

- Ymmärsin, että muistisairaus on pääsyy, miksi hoivakotiin päädytään. Aloin opiskella enemmän muistisairaudesta. Halusin löytää tapoja, jotka toimivat suurimmalle osalle heistä. Työlleni tuli selkeä tarve, ja päätin lähteä toteuttamaan osaamistani oman yritykseni kautta.

Hoivakodit ovat hänen asiakkaitaan. Yksityiskoteja Tuija Salmi ei ole toistaiseksi sisustanut.

-Hoivakodeissa tarvekin on varmasti suurin. Niissä on paljon erilaisia ihmisiä ja yhteisiä tiloja. Yksityiskodissa moni pääsee pitkälle jo sillä, kun mietitään varhaisessa vaiheessa kotia muistisairaan näkökulmasta. Hoivakodissa sisustus ei voi olla yhdestä ihmisestä lähtöinen, mutta omassa huoneessa tulisi näkyä vahva henkilön identiteetti.

Muistisairaat haluavat

* Lämpimiä värejä: punaista, oranssia ja keltaista. Ne nähdään paremmin ja ne säilyvät näkökyvyssä paremmin kuin esimerkiksi sininen, joka häipyy ensimmäisenä ja muuttuu harmaaksi.

* Luontoon liittyviä asioita. Lähes poikkeuksetta muistisairaat pitävät järvi- ja maalaismaisemista sekä eläinten kuvista.